Mulla oli Zaran musta trikoinen kietaisumekko jossa on harmaa ja musta satiininauha vyötäisillä ja mustat kirpparilta neljällä eurolla irronneet, täsmälleen sopivat ja iskemättömän näköiset korkkarit. Iltalaukkuni on myös kirpparilöytö, kolmella eurolla UFFilta pari vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa vasta oikeasti käytössä, tähän asti se on koristanut sulakekaapin ovea. Lisäksi ostin halvat mutta tyylikkäät hopeanväriset rihkamakorvakorut ja muutenkin korustin itseni hopealla. Hiukset letitin korvien taakse ja nostin päälaelle kruunuksi, vähän niin kuin Ukrainan Julija Timoshenkolla.
Lookista tuli vähän vahingossa kolkytluvun vintagetyylinen, vain koruilla ohjasin lopuksi tyyliä tietoisesti siihen suuntaan. Kiitos tyylikkäistä koruista kuuluu äidille ja isälle. Rannekoruni on äidin saama rippilahja mummolta, ja hopeariipus on isältä joululahjaksi saatu. Isällä on hyvä maku korujen suhteen, tuntee tytärensä maun.
Tulipa pitkä jaaritus vaatteista. Mutta niistä on vaan niin ihanaa puhua, ja vielä ihanampaa oli niitä käyttää eilen. Oli hirmuisen nätti olo, vaikka päkiät huusivat apua korkoihin tottumattomina. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet. Paikalla oli luokkalaisia jotka eivät yleensä osallistu meidän luokan kinkereihin. Ilta oli varsinaista pukuloistoa, kaikilla oli parasta päällä. Yökerhoon siirryttiin yhdeltätoista, ja jatkettiin pienemmällä porukalla paikalliseen tsekkiläispubiin vähän myöhemmin, koska discomeininki ei oikein iskenyt. Kolmelta oltiin Miehen kanssa jo lakanoissa. Kiitos muuten sille mukavalle taksikuskitädille, joka sammutti mittarin varmaan paria kilsaa ennen osoitettani!
Join varsin sivistyneesti, eikä krapula ollut tänään pahakaan. Iltapäivällä haettiin vielä skebua ja falafeliä, mikä paransi viimeisetkin haavat. Tosin ennen syömistä meinasi lentää laatta. Löysin jääkaapista pinkeäksi pullistuneen mozarellapakkauksen. Päiväys oli tälle päivälle, mutta juusto ei näköjään kestänyt perille asti. Mies puhkaisi pussin, mikä oli virhe. Hirveä happaman maidon löyhkä levisi keittiöön. Se on varmasti kauhein haju jonka tiedän! Tuuletus ja roskien ulos vieminen on onneksi korjannut tilanteen.
Tuottavakin olen tänään ollut. Ompelin valmiiksi paidan, joka on maannut osina - siis valmiiksi leikattuna - jo muutaman viikon. Ei ole ollut aikaa, eikä kunnon motivaatiota ommella sitä valmiiksi. Nytkin motivaation toi se, että ostin tällä viikolla uuden paitakankaan. Idea on selkeänä mielessä, ja mieli palaa päästää kädet sen kimppuun. Tänään en kumminkaan enää taida ryhtyä työhön, koska alka jo hämärtää.
Tässä tämänpäiväinen:
Vieressä on seuraavan projektin kangas. Ehkäpä jo huomenna päivitän tuon minnikankaan muodonmuutoksen, sen verran sormet syyhyävät sen kimppuun.
Nyt siirryn rakkaani kainaloon television ääreen. Meillä oli tällä viikolla neljäs vuosipäivä, onnea meille! <3
Kommentit