Täällä sitä nyt ollaan, kotona. Aamulla tarkastin jo tilukset kissa sylissäni. Ne onkin ehkä parhaimpia asioita täällä olemisessa: että voi olla omalla pihalla, ja se kissa. Kuuro vanhushan se jo on, mutta muuten suhteellisen virkeä. Ei enää juuri pihaltakaan poistu. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka vanha meidän herra on, koska se muutti meille omatoimisesti täysikasvuisena, mutta sen perusteella mitä tiedetään, se on vähintään 16-vuotias.

Jatkona edelliseen postaukseen, bongasin eilen junassa tytön, joka luki sitä lehteä jolle tein töitä ja joka lakkautettiin. Pääsin väijymään sopivasti takaviistosta, joten en voinut olla vakoilematta mitä hän luki. Näytin varmaan vähän hullulta hymyillessäni suupilet korvissa yksikseni, kun näin, että tyttö luki kolme neljästä kirjoittamastani jutusta jo ensimmäisella kierroksella (hän palasi lehteen vielä kahdesti matkan aikana laitettuaan sen välillä pois käsistään).

Huomenna alkaa työt, mikä ei suuremmin nappaa. Lähiaikoina käyn myös lanka- ja virkkuukoukkuostoksilla. Ompelukaavoja en uskaltanut ottaa mukaani, että omaisuuteni ei kovin paljoa kasvaisi kesän aikana. Jotain käsityötä varmaankin virittelen taas, kunhan työ rutinoituu ja asetun muutenkin taloksi.