Siitä huolimatta, että valvoin toissayönä yli aamuviiteen ja viimeyönä melkein seitsemään, sain tänään itseäni niskasta kiinni ja tein yhden koulutehtävän valmiiksi. Vähän on unettomuudesta nuutunut olo, mutta ajatus kulki sen verran kirkkaana, että olen jopa hieman ylpeä analyysistäni.

Illalla ja yöllä virkkasin myös niitä käsivarrenlämmittimiäni (tai miksi niitä kutsuisi). Vähän jänskättää taas mitä niistä tulee huovutuksen jälkeen. Että voiko niitä käyttää ollenkaan. Teen niistä vaikka pannulappuja jos ei voi.

Kaikin puolin mieliala on paljon kevyempi kuin eilen. Tämmöistä hassua aallokkoa nämä minun tuntemukseni. Toivottavasti tämä toiveikkuus ja hymyilyttäminen tulevat aina jäämään päällimmäisiksi.