Tämä on ollut hyvä päivä. Eikä vähiten siksi, että edellisessa viestissä valittamani paniikki opintopisteiden riittämättömyydestä on turha. Opon kanssa jutellessa kävi ilmi, että olen jopa hieman edellä tämän hetken tavoitepistemäärästä. Jos otan nyt syksyllä kahdesta mahdollisesta opintokokonaisuudesta suuremman, saan huolehtia ensi keväänä vielä vähemmän. Kerrassaan hieno motiivi!

Tästä innostuneena jaksoin myös tiskata, siivota, pyykätä ja käydä asioilla. Nyt on siisti koti ja jääkaapissa ruokaa ja Havrix-rokote odottamassa terveydenhoitajakäyntiä. Kaukomaa siintää siis jo hieman konkreettisempana mielessä. Lähtöön on vielä parisen kuukautta. Pitääkin selvittää pian saanko pitää matkablogia siellä.

Tämän viikonlopun vietän ihan yksin, kun Mies keskittyy tärkeään kokeeseen omissa oloissaan. Huomenna ajattelin mennä jumppaan ja venyttelyyn, koska ne pitää lemppariohjaajani. Sen lisäksi ompelukone on ystäväni. Työhön kuuluu yksi vähän haastava nauha, toivottavasti saan sen kiinni ongelmitta. Kangas on muutenkin erilainen kuin mikään aikaisemmin ompelemani kangas, joten jännittää. Taidankin leikata osat valmiiksi jo tänään, niin huomenna saa vain suristella.

Katsoin tänään jo toista kertaa Pirjo Honkasalon palkitun dokumentin Melancholian kolme huonetta. Jos et ole vielä nähnyt, suosittelen katsomaan. Ajattelemisen aihetta.