Niin
nekin pyhät vaan meni liian nopeasti. Oli ihanaa käydä kotona
pohjoisessa. Ladakin kesti sekä meno- että tulomatkan. Palkkioksi
hoivattiin sitä Miehen kanssa, pestiin peltilehmän ulko- ja
sisäpuolelta raikkaaksi ja kiiltäväksi.
Paluu arkeen ei
oikein napannut eilen, kun linja-auton kyydissä tulin tänne omille
kulmille. Unikaan ei tullut ajoissa, joten päivä oli aika raskas tänään
koulussa. Iltapäivällä sain kaupungilla vielä jonkin ihmeellisen
huimauskohtauksenkin. Hämärää! Onneksi tällä viikolla on koulua enää
huomenna. Perjantaina teen kouluhommia kotona. Ja oikeasti teenkin!
Tenttikirjan palautin tänään kertaakaan avaamattomana. Katsotaan sitä
sitten keväämmällä uudestaan...
Yllättäen kävin
taas koulun jälkeen kangaskaupassa penkomassa kilolaareja. Mukaan lähti
tällä kertaa kaksi palaa. Toinen trikoo on ihan kasari, semmoista
vaaleanpunaista Hermés-tyylistä ketjua mustalla pohjalla. Tulevan
paidan tyyli on jo kirkkaana mielessä. Toinen kangas on ohutta
vaaleanpunaista loivaa ribbiä, jossa on hentoja kirsikankukkia. Siitä
tulee varmaankin jonkinmoinen hempeä yöpaita. Taidankin hankkia sitä
varten vähän pitsiä... Eli juuri tällä hetkellä alkoi sekin hahmottua.
;D
Luovuus on niin
ihana asia. Olen koko ikäni enemmän ja vähemmän tehnyt kaikenlaista
käsin, mutta vasta viimeisen puolentoista vuoden aikana tämä on alkanut
riistäytyä käsistä.
Innostukseen
vaikutti selkeästi oivallus luovuudesta: minun ei tarvitse täyttää
mitään muottia tai kaavaa, eikä tekemisieni tarvitse olla maailman
erikoisimpia, -erilaisimpia tai muuten mullistavia. Minulla on oikeus
tehdä mitä haluan, ja saan toteuttaa itseäni juuri niin kuin mieleni
tekee. Varmaan aika itsestään selvää useimmille, mutta ei tällaiselle
pakkomielteiselle odotusten täyttäjälle kuin minä.
Pikkuhiljaa tässä kasvetaan.
keskiviikko, 19. huhtikuu 2006
Kommentit