Niin nekin pyhät vaan meni liian nopeasti. Oli ihanaa käydä kotona pohjoisessa. Ladakin kesti sekä meno- että tulomatkan. Palkkioksi hoivattiin sitä Miehen kanssa, pestiin peltilehmän ulko- ja sisäpuolelta raikkaaksi ja kiiltäväksi.

Paluu arkeen ei oikein napannut eilen, kun linja-auton kyydissä tulin tänne omille kulmille. Unikaan ei tullut ajoissa, joten päivä oli aika raskas tänään koulussa. Iltapäivällä sain kaupungilla vielä jonkin ihmeellisen huimauskohtauksenkin. Hämärää! Onneksi tällä viikolla on koulua enää huomenna. Perjantaina teen kouluhommia kotona. Ja oikeasti teenkin! Tenttikirjan palautin tänään kertaakaan avaamattomana. Katsotaan sitä sitten keväämmällä uudestaan...

Yllättäen kävin taas koulun jälkeen kangaskaupassa penkomassa kilolaareja. Mukaan lähti tällä kertaa kaksi palaa. Toinen trikoo on ihan kasari, semmoista vaaleanpunaista Hermés-tyylistä ketjua mustalla pohjalla. Tulevan paidan tyyli on jo kirkkaana mielessä. Toinen kangas on ohutta vaaleanpunaista loivaa ribbiä, jossa on hentoja kirsikankukkia. Siitä tulee varmaankin jonkinmoinen hempeä yöpaita. Taidankin hankkia sitä varten vähän pitsiä... Eli juuri tällä hetkellä alkoi sekin hahmottua. ;D

Luovuus on niin ihana asia. Olen koko ikäni enemmän ja vähemmän tehnyt kaikenlaista käsin, mutta vasta viimeisen puolentoista vuoden aikana tämä on alkanut riistäytyä käsistä.

Innostukseen vaikutti selkeästi oivallus luovuudesta: minun ei tarvitse täyttää mitään muottia tai kaavaa, eikä tekemisieni tarvitse olla maailman erikoisimpia, -erilaisimpia tai muuten mullistavia. Minulla on oikeus tehdä mitä haluan, ja saan toteuttaa itseäni juuri niin kuin mieleni tekee. Varmaan aika itsestään selvää useimmille, mutta ei tällaiselle pakkomielteiselle odotusten täyttäjälle kuin minä.

Pikkuhiljaa tässä kasvetaan.