Kylläpä käy yskien tämä blogi! Olen miettinyt koko hökötyksen deletoimista, mutta antaa nyt olla, jos elämä tästä taas piristyisi jossain vaiheessa.

Elämä mataa tällä hetkellä vähän erikoisesti. Lähiopetusta ei ole tässä kuussa, mutta sen puuttuessa missioni on saada rästiin jääneitä koulutehtäviä pyyhityksi to do -listaltani. Niinpä pyörin kotona ja yritän saada itseni aina välillä raahatuksi koneelle työskentelemään ankarasti. Alku menikin ihan lupaavasti ja tein kolme pienempää duunia pois päiväjärjestyksestä, mutta pienenä takaiskuna vietin juuri melkein viikon Miehen luona enkä tehnyt mitään hyödyllistä. Paitsi tietysti rakastin, mikä onkin ehkä tärkeintä ja hyödyllisintä maailmassa, eikö? ;)

Nyt yritän saada taas työvirettä päälle. Takkuaa.

Jumpassa ollaan sentään taas ystävättären kanssa käyty, ja käsitöitäkin olen aloitellut. Siis nimenomaan aloitellut.
352871.jpg
Kuvaa ei ole juurikaan aseteltu, vaan juuri äsken ottamani kasa on otos todellisesta elämästä. Beduiinijakkaralle olen kasannut Stitch'n'Bitchin päälle mustan ja valkoisen kerän pirtaa, joista on tulossa pääkallokuvioitu tilkku (josta tulee ehkä pieni laukku). Lisäksi kasassa on kaksi ruskeaa ja yksi vihreä huopas-kerä. Niistä on tulossa huovutetut kädenlämmittimet, joita inspiroi raadollisesti paleleminen ja sen tuottama särky.

Jotenkin tuo kuva kuvaa koko elämääni tällä hetkellä. Kaikki on kesken ja vähän sekaisin. Epäilyttää, tuleeko minusta koskaan mitään valmista. En millään jaksaisi tämänhetkistä elämääni, haluaisin jo seuraavalle askelmalle. Pääasiassa haaveilenkin jo siitä, että pääsen istumaan sille sohvalle, jonka olen luvannut itselleni kun muutamme Miehen kanssa samojen seinien väliin. Sitten olen vaan ihan hullun onnellinen. Olen vaan. Onnellinen.

Jos tuo ylempi kuva on metafora elämästäni, haluan vielä laittaa kuvan haavemaailmastani. Olisipa aina näin lämintä ja huoletonta kuin silloin Tel Avivin biitsillä juostessani karkuun Välimeren lähettämää lainetta.
352888.jpg