77906.jpg

Muistatteko tuon lorun? Sitä rallatettiin äidin kanssa kun olin lapsi ja aurinko paistoi.

Flunssa ei ole kokonaan hellittänyt otettaan, mutta kyllästyin katselemaan ikkunan takaa kun muut leikkii, joten menin ulos. Enkä mennyt yksin, vaan otin tenttikirjan mukaan. Vihdoin sain sen auki! Muuten en olekaan voittaja. Kahden ja puolen tunnin puutarhatuolissa makaamisen jälkeen rintakehä ja olkapäät punoittavat aika epäterveesti. Aliarvioin toukokuun auringon voiman kirkkaasti, en laittanut edes aurinkorasvaa. Tyhmästä päästä.. ja niin edelleen. Tulin paistetuksi kuin lettu!

Kipeänä työskentelykään ei lyö leiville. Eilen leikkasin sen kauniin kirsikankukkakankaan pilalle huolimattomuuttani. Pala oli niin pieni, että takakappaleen leikattuani kangasta ei jäänytkään tarpeeksi etukappaleeseen. Jos olisin viitsinyt tarkistaa asian etukäteen, olisin voinut tehdä kankaasta jotain muuta. Eihän se tietenkään kokonaan menetetty ole, mutta ei tainnut tulla yöpaitaa siitä. Ehkä jotain muuta. Vaikka rusetti.

Haluaisin tehdä yhdestä trikoonjämästä tuubitopin, mutta en oikein tiedä miten se yläosa pitää leikata. Pitää käydä huomenna jossain vaatekaupassa katsomassa mallia.

Mulle ei ole vielä tullut spämmiä. Koputan puuta...