On pian käsillä. Hullua. Miten aika voi mennä näin nopeasti? Toisaalta kyllä toivonkin, että tulisi jo pian juhannus, niin saisin Miehen tänne. Haluaisin jo kainaloon. Ikävä!

Olen viihtynyt hyvin kotona. Tänäänkin juteltiin isän kanssa tovi nuijasodasta, Darwinista, Jeesuksen perhesuhteista, Juudaksen evankeliumista ja hänen merkityksestään kristinuskossa. Tällaisia keskusteluja me ollaan isän kanssa käyty teini-iästäni lähtien, ja nautin niistä valtavasti. Isä on viisas. Äidin, veljien ja isoveljen perheen kanssa on tietysti myös kivaa hengailla, erityisen ihanaa on touhuta puolitoistavuotiaan veljentyttären kanssa. Siinä on maailman suloisin lapsi!

Ja mikä parasta, viihdyn töissä! Viime kesinä samassa paikassa olen joutunut työskentelemään kahden hieman hankalan naisen kanssa. Varsinkin viime kesänä kohtelu alkoi saada jo työpaikkakiusaamisen elkeitä. Vaikka en tietenkään ole onnellinen siitä, että tehtaasta lähti keväällä yt-neuvottelujen tuloksena toista sataa työntekijää, olen kiitollinen siitä, että kiusaajakaksikko poistui samaa tietä eläkeputkeen. Tilalle tullut tiimi on nuori ja samalla aaltopituudella kanssani. Ei tarvitse enää psyykata itseään joka aamu niin tiukasti työpäivää varten.

Kesäkin näyttäisi tuleen. Täälläkin mittari näytti iltapäivällä yli 22 astetta celsiusta. Tuuli oli vielä vähän vilpoinen, mutta eiköhän sekin pian lämpene.

Käsityöasiat seisovat paikoillaan. Rästitutkielma seisoo paikallaan. Ei vaan jaksa.