On
pian käsillä. Hullua. Miten aika voi mennä näin nopeasti? Toisaalta
kyllä toivonkin, että tulisi jo pian juhannus, niin saisin Miehen
tänne. Haluaisin jo kainaloon. Ikävä!
Olen viihtynyt hyvin
kotona. Tänäänkin juteltiin isän kanssa tovi nuijasodasta, Darwinista,
Jeesuksen perhesuhteista, Juudaksen evankeliumista ja hänen
merkityksestään kristinuskossa. Tällaisia keskusteluja me ollaan isän
kanssa käyty teini-iästäni lähtien, ja nautin niistä valtavasti. Isä on
viisas. Äidin, veljien ja isoveljen perheen kanssa on tietysti myös
kivaa hengailla, erityisen ihanaa on touhuta puolitoistavuotiaan
veljentyttären kanssa. Siinä on maailman suloisin lapsi!
Ja mikä
parasta, viihdyn töissä! Viime kesinä samassa paikassa olen joutunut
työskentelemään kahden hieman hankalan naisen kanssa. Varsinkin viime
kesänä kohtelu alkoi saada jo työpaikkakiusaamisen elkeitä. Vaikka en
tietenkään ole onnellinen siitä, että tehtaasta lähti keväällä
yt-neuvottelujen tuloksena toista sataa työntekijää, olen kiitollinen
siitä, että kiusaajakaksikko poistui samaa tietä eläkeputkeen. Tilalle
tullut tiimi on nuori ja samalla aaltopituudella kanssani. Ei tarvitse
enää psyykata itseään joka aamu niin tiukasti työpäivää varten.
Kesäkin
näyttäisi tuleen. Täälläkin mittari näytti iltapäivällä yli 22 astetta
celsiusta. Tuuli oli vielä vähän vilpoinen, mutta eiköhän sekin pian
lämpene.
Käsityöasiat seisovat paikoillaan. Rästitutkielma seisoo paikallaan. Ei vaan jaksa.
maanantai, 12. kesäkuu 2006
Kommentit