Julistan tämän viikon Huonoimmaksi viikoksi pitkään aikaan.

Maanantaista lähtien elo on ollut ihan matalalentoa. Väsyttää ja stressaa. Tuntuu, etten selviä kaikesta mitä pitäisi tehdä, koska ei ole tarpeeksi aikaa enkä ole tarpeeksi hyvä. Stressaantuneena unohtelen tehdä asioita joita pitäisi tehdä. Mielialaa sävyttää vielä sunnuntaina koettu epäloojaalius sellaisen ystävän suunnalta, jolta en olisi ikinä odottanut muuta kuin vilpitöntä kannustusta.

Yritän muistuttaa itselleni, ettei arvosanoilla ole väliä, kunhan opintopisteet karttuvat. Mutta ylpeys ei meinaa antaa periksi mennä sieltä missä aita on matalin.

Tyhmänä poden vielä huonoa omatuntoa siitä, etten ole mennyt tänään jumppaan vaikka yrityksiä on ollut kaksi. Aamulla myöhästyin bussista ja nyt illalla en vain yksinkertaisesti mennyt siihen bussiin, vaikka olin jo keskustassa asti. Jumpan piti olla kivaa, milloin olen alkanut ajatella, että sinne on pakko mennä vaikka se ei tuntuisi hyvältä?

On semmoinen olo, että haluaisi vain tehdä pesän jonnekin tyynyn ja peiton väliin ja kyyhöttää siellä seuraavat sata vuotta. Matkaakin pitäisi jaksaa valmistella, vaikka tällä mielialalla sekin tuntuu lähinnä velvollisuudelta (eikä oikeudelta, jollainen se on). Tänään sain sentään tilatuksi valuuttaa, ehkä pääsen huomenna apteekkiinkin.

Mikseivät mielessä pysy hyvät asiat kaikkien kalvavien sijaan? Kuten se, että eräs arvostamani ammattilainen lupautui lähteeksi opinnäytetyöhöni erittäin lämminhenkisen sähköpostiviestin kera. Tai että simpukkahuvin virkkaaminen edistyy hyvin. Se on pian valmis ja saa sittemmin seurakseen vielä pipon ja lapaset. Tai että näytän oikein tyylikkäältä alkusyksyllä virkkaamissani pörröisissä asusteissa ja äidin vanhoissa kasarisaappaissa viilettäessäni tuoreessa lumessa!

Taidan paistaa pari lättyä ja siirtyä säälimään sieluparkaani nojatuoliin. Oho, ilmestyikö tekstiini juuri humoristinen itseironinen sävy? Mitä, auttoiko tämän kaiken kurjuuden oksentaminen näytölle niin paljon, että mielialani koheni hieman?

 Lauantaina olisi luvassa jotain illanvieton tapaista jännittävässä seurassa (jos uskallan mennä). Ehkä se piristää vielä lisää ennen sunnuntaista matkaa Mamma&Pappalaan.