Käsityöjuttuja, pitkästä aikaa. Luulin jo itsekin, että se keväällä aikomani virkkaamisen opiskelu jää sittenkin tältä kesältä tekemättä. Mutta eipäs sittenkään, kiitos mentorini eli äidin, joka otti asian eilen puheeksi. Tänään koukkupussi oli jo kaivettu pölyisistä sopukoista, ja alkoi vimmattu pylväiden väkerrys. Ketjusilmukan sentään osasin ennestään, juuri muuta en. Mutta katso!
133830.jpg
Tässä päivän tekeleet. Ensimmäinen on tuo oikeanpuoleisin. Sen yhdessä terälehdessä onkin pieni lukuvirhe, ja se on osittan äidin tekemä, kun hän näytti minulle tarvittavat temput (en tiedä miksi virkkauksen "pistoja" sanotaan, joten olkoon temppuja). Muut kaksi käkkärää ovat itse nyhertämiäni alusta loppuun. Nämä kukat on siis todellakin tehnyt henkilö, jonka koeneliöstä peruskoulun käsityötunnilla tuli selittämättömästi kolmio, ja jonka virkkuut jäivät sitten siihen. Tähän päivään asti.

Olen melkoisen ylpeä, ja hurjan innostunut. Nyt alkaakin netin myllerrys, jotta löydän jonkin sopivan helpon ohjeen, jos vaikka jo huomenna pääsisi lankaostoksille ja ihan oikean työn kimppuun. Mikään ei voi enää estää minua virkkaamasta! Minusta tulee hurja virkkaajanainen, joka ei anna armoa yhdellekään virkkuukoukulle! Muahahahahaaaaa!!