Eikä odotus edes päättynyt pettymykseen, opus oli todellakin hyvä hankinta. Ohjeet tuntuvat selkeiltä, ja ainakin minun tasoiselleni virkkaajalle siinä on haastavaakin tekemistä, vaikka ihan perussilmukoita ei tarvitsekaan enää opetella. Ja just minun makuun on moni idea.
Aikani iltapäivällä selailtuani oli pakko lähteä hepulin kourissa rynnimään sateessa täältä lämpöisestä lähiöstä keskustaan lankakauppaan täpärästi ennen sulkemisaikaa, että sain ensimmäisen työn alulle. Kuten kuvasta näkyy, tarrasin viiteen kerään pumpulinpehmeää beibilankaa. Tuosta pienestä söhrykasasta on tulossa kolmiohuivi (Amie Hirtesin Simpukkashaali sivulta 116).
Mutta nyt on aika heittäytyä bäk tu nojatuoli ja jatkaa koukkuilua.
Kommentit