Hei, olen Lizzy, 165 cm & 52 kg, läski.

Kevään ja kesän aikana olen hiljalleen liukunut omituiseen ulkonäkökeskeisyyteen, jota en ole huomannut itsessäni teini-iän jälkeen. Peilikuva ei vain miellytä, ei vaikka katsoisi miltä kantilta ja mitä kohtaa tahansa. Kaikkialla on jotain liikaa tai liian vähän. Ei sillä, ettenkö olisi aina välittänyt siitä miltä näytän, mutta tämä on nyt vähän erilaista. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa enää meikata joka kauppareissulle. Enkä siltikään meikkaa, kun tiedän ettei se mitään paranna!

Vertaan itseäni jatkuvasti kaikkiin ympärillä oleviin naisiin, ja jään aina kakkoseksi.

Uusin ja järjenvastaisin asia on, että tiedän olevani hoikka, mutta siitä huolimatta olen viime viikkoina alkanut hiljaa miettiä laihduttamista. Järki tietää, että se on turhaa ja tyhmää, ja väärä tapa tavoitella sitä kehoa jonka haluaisin. Mutta kun tuntuu, että se olisi vastaus kaikkiin ongelmiin. Sen jälkeen ehkä kasvotkin näyttäisivät kauniimmilta... Eihän se minulla

Silti tunnen nykyään huonoa omaatuntoa jopa syömistäni hedelmistä, koska sain juuri tietää niiden sisältämän sokerin lihottavan ihan samalla tavalla kuin makeisten sokerikin. Hedelmien sisältämät positiiviset aineet taas eivät meinaa pysyä mielessä. Koko juttu lähti viattomasta lupauksesta pitää terveydestä huolta, miten se muuttui pelkkään ulkonäön miettimiseen? Jälleen kerran: tiedän ajatusteni vinoutuneen, mutta kun tuntuu...

 muuttuisi pakkomielteeksi eikä menisi liiallisuuksiin. Kun kaikki kauniit ihmiset pärjäävät. Niiden unelmatyöpaikkoja ei lopeteta ja ne uskaltavat hakea uusia töitä, koska jos ne torjutaan ne ovat silti kauniita. Ne ovat aina lahjakkaita siinä mihin ryhtyvät.*
Tavallaan taustalla siis ehkä on samoja ajatuksia ja pelkoja joita olen pyöritellyt jo vuosia. Huoli omasta tulevaisuudesta ja pärjäämisestä elämässä. Ja huoli siitä,(ja tämä on nyt aikamoinen loukkaus Miestä kohtaan) pysyykö Mies rinnallani vaikka en pysyisi aina hoikkana ja napakkarintaisena. Taidan lukea liikaa naistenlehtiä, joiden ihmissuhdesivuilla kirjoitetaan pettävistä miehistä, ja terveyssivuilla siitä, että jossain vaiheessa nainen alkaa lihoa 2 kiloa vuodessa vaikka säilyttäisi elämäntapansa liikunnan ja syömisen osalta täsmälleen samoina. Vaadin juttuja pitkistä, uskollisista liitoista, en erosta selvinneistä sankareista! Kaikella kunnioituksella eroistaan sankarillisesti selvinneitä kohtaan.

Lapsellisesti kaipaisin kehuja ja rohkaisua ulkonäköäni kohtaan. Huomiota. Mieheltä. Lapsellista, lapsellista, lapsellista, lapsellista.

Ehkä koko jutun kirjoittaminen auki auttaa.

 *Duussin menetelmä hyvä menetelmä