Monessakin mielessä.

Blogiin ei tahdo löytyä mitään päivitettävää. Käsityöt ovat jääneet viime aikoina ihan unholaan reissun ja muun kiireen ansiosta. Eikä muutenkaan oikein tapahdu mitään.

Pieniä käynnistymisvaikeuksia on myös meikäläisen joululomalla. Yritin reippaana hinata matkalaukkuani junaan tänä iltana, mutta asemalla sainkin ei-oota. En ollut ollenkaan osannut varautua siihen, että joku muukin haluaa pohjoiseen jouluksi. Kaikki yöjunat olivat viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä. Huomiseen uskomattoman varhaiseen aamujunaan sain paikan, joten uusi vauhti silloin. Miksi ihmiset ei voi mennä omilla autoillaan Lappiin niin kuin aina ennenkin, hä?

Katselin äsken ensimmäisen osan HBO:n minisarjasta Tsunamin jälkeen. Tv-draamana sarja ei ollut mitenkään erikoinen kokemus, mutta ajatus siitä, että Suomessakin moni katsoo sitä omat kokemukset muistikuvissa vilisten sai kylmät väreet kulkemaan selässä. On mahdotonta eläytyä niiden ihmisten tuntemuksiin, kun katseli mullistuksen uutisoinninkin turvalliselta kotisohvalta.

Tulin päivällä pk-seudulta Miestä tapaamasta, ja junaa odotellessa pistäydyin Vanhan joulumyyjäisissä. Hitsi, kuinka paljon kaikkea ihanaa siellä oli! Tosi paljon käsityöläisiä myymässä tuotteitaan, eikä kaikki edes ollut ihan hirveän kallista. Ostin itselleni kukkaron. Ensi jouluna teen jouluostokseni sieltä, mikäli myyjäisen järjestetään silloinkin.

Omakin käsityöelämä vilkastuu ainakin paniikinomaiseksi hetkeksi. Kävin ostamassa pipoainekset Miehen joululahjaan. On ollut vähän vaikea keksiä sille mitään, joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Pipon kylkeen suunnittelin lapaslahjakorttia - niitä kun en uskalla tehdä ihan summissa, vaan tarvitsen Miehen kämmenet avuksi oikean silmukkamäärän löytämiseksi. Ja saapahan itse määrätä väriyhdistelmän.