Monessakin mielessä.
Blogiin ei tahdo löytyä mitään päivitettävää. Käsityöt ovat jääneet
viime aikoina ihan unholaan reissun ja muun kiireen ansiosta. Eikä
muutenkaan oikein tapahdu mitään.
Pieniä käynnistymisvaikeuksia on myös meikäläisen joululomalla. Yritin
reippaana hinata matkalaukkuani junaan tänä iltana, mutta asemalla
sainkin ei-oota. En ollut ollenkaan osannut varautua siihen, että joku
muukin haluaa pohjoiseen jouluksi. Kaikki yöjunat olivat viimeistä
istumapaikkaa myöten täynnä. Huomiseen uskomattoman varhaiseen
aamujunaan sain paikan, joten uusi vauhti silloin. Miksi ihmiset ei voi
mennä omilla autoillaan Lappiin niin kuin aina ennenkin, hä?
Katselin äsken ensimmäisen osan HBO:n minisarjasta Tsunamin jälkeen.
Tv-draamana sarja ei ollut mitenkään erikoinen kokemus, mutta ajatus
siitä, että Suomessakin moni katsoo sitä omat kokemukset muistikuvissa
vilisten sai kylmät väreet kulkemaan selässä. On mahdotonta eläytyä
niiden ihmisten tuntemuksiin, kun katseli mullistuksen uutisoinninkin
turvalliselta kotisohvalta.
Tulin päivällä pk-seudulta Miestä tapaamasta, ja junaa odotellessa pistäydyin Vanhan joulumyyjäisissä.
Hitsi, kuinka paljon kaikkea ihanaa siellä oli! Tosi paljon
käsityöläisiä myymässä tuotteitaan, eikä kaikki edes ollut ihan hirveän
kallista. Ostin itselleni kukkaron. Ensi jouluna teen jouluostokseni
sieltä, mikäli myyjäisen järjestetään silloinkin.
Omakin käsityöelämä vilkastuu ainakin paniikinomaiseksi hetkeksi. Kävin
ostamassa pipoainekset Miehen joululahjaan. On ollut vähän vaikea
keksiä sille mitään, joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Pipon kylkeen
suunnittelin lapaslahjakorttia - niitä kun en uskalla tehdä ihan
summissa, vaan tarvitsen Miehen kämmenet avuksi oikean silmukkamäärän
löytämiseksi. Ja saapahan itse määrätä väriyhdistelmän.
torstai, 21. joulukuu 2006
Kommentit