...niitä on kauniita ja rumia, pehmeitä ja kutittavia, iloisen värikkäitä ja tummanpuhuvia.

Varsinaiseen lankakauppaan en päässyt, mutta cittarin lankahyllylle kyllä. Alekorin kaaoksesta löytyi yksi turkoosi Samos. Ostin pois, vaikka en tiedä vielä mitä tekisin siitä. Eihän tuo yksi vaivainen kerä kauas riitäkään. Alkuperäinen tarkoitus oli ostaa lankaa virkattua laukkua varten, mutta se jäi sitten hankkimatta. Samoksen haluan lähelle ihoa, koska se on niin kivan tuntuinen. Täytyy käydä katsomassa jos toisessa kaupassa olisi sitä lisää. Kai siitä taas pipo tulee, muutakaan en keksi. Ideoita otetaan kyllä vastaan.

Novitan Ainosta oli tullut uusia värejä, niistä rakastuin siihen petrooliin. Hankinta jää kuitenkin siihen kun pääsen takaisin opiskelukaupunkiin, koska kamaa on nyt jo niin paljon enemmän kuin tullessa, etten tiedä miten saan ne kaikki junissa ja busseissa kotiin. Oli siellä hyllyssä jotain muitakin ideoita herättäviä keriä, joten neuleasustekokoelmani tulee varmasti kasvamaan talven mittaan. Mitään oikeita vaatteitahan en sitten osaakaan tehdä puikoilla ja koukuilla, ainoastaan ompelukoneella.

En oikein osaa tykätä kirjavista langoista. Jotenkin se neulepinta ei miellytä silmää. Talvella tein kyllä pipon ja ranteenlämmittimet (joiden kuvaa en koskaan tainnut muistaa julkaista) jostain kirjavasta Ainosta, mutta minusta pinta näyttää oksennukselta. Ihan nätiltä kyllä... Mutta herra oksupoksu niistä vaan tulee mieleen, nou kän duu. Tämä avautuminen tuli siis mieleen niistä uusista kirjavista langoista siellä kaupassa.

Tänään on tapahtunut yksi tavallaan käsitöihin ja ainakin luovuuteen liittyvä todella iloinen asia, mutta se on pidettävä salaisuutena vielä viikko. Sitten kerron.

Olen myös ollut niin uskomattoman suuttunut tänään. Työpaikalla on ollut tänä kesänä vähän ongelmia miespuolisten kesätyömiesten kanssa. Eivät torspot ole osanneet viedä likaisia työvaatteitaan oikeaan paikaan vaan viskelleet pitkin pukuhuoneen lattioita. Me siivoojat emme niitä vie pois ihan periaatteesta, emme ole kenenkään palvelijoina siellä vaan pitämässä paikkoja kunnossa. Eivät kaikki tunnu sitä ymmärtävän. Vaatteet estivät lattien pesemisen. Asia ratkesi kun pukutilat ripoteltiin kattavasti täyteen opasteita, joista yhteen esimiehemme jätti omat terveisensä. Nyt siihen esimiehen signeeraamaan paperiin on kuitenkin alkanut ilmestyä asiattomia kommentteja. Nimettömänä, kuinkas muuten. Niinhän tuolla tuntuu tapa olevan, että ruokalallekin annetaan intrassa huonoa palautetta nimettömänä, epäasialliseen sävyyn (ja harvoin oikein kirjoitettuna). Tuosta nimettömyydestä juuri puhkuin tänään. Jos ei ole miestä tulla sanomaan päin naamaa, voi ne nimettömät kirjoittelutkin sitten jättää tekemättä. Keksin kyllä erään tietyn aukon alavartalossa mihin voisivat ne kynänsä työntää.

Suuttumus väsytti koko iltapäiväksi, mutta oli siitä hyötyäkin. Mielikuvitus ja verbaalisuus pääsivät teräänsä ja keksin hiljaa mielessäni parhaat solvaukset ikinä. Tuskin koskaan niitä käytän, mutta onpahan hauska tietää, että osaisin tarpeen tullen sanoa to-del-la pahasti. :D