Olen kotona. Hymyssä suin.

Muutto meni lopulta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Sain stressistä ihottuman jonka raavin verille, mutta turhaan, koska yksikään etukäteen kehittelemistäni kauhuskenaarioista ei toteutunut. Toisin sanoen tavarani mahtuivat vuokraamaani pakettiautoon, pääsimme perille ilman ongelmia, saimme haetuksi uuden patjamme liikkeestä ja mikä parasta, uusi koti on kaunis ja mieleinen.

Joka puolella vallitsee edelleen kaaosta, mutta pikkuhiljaa tavarat alkavat löytää paikkojaan. Se onkin muuttamisessa parasta, kun etsii kaikelle paikan esine esineeltä.

Blogikasvini ruusupapu otti kevyitä vahinkoja muutossa. Katkaisin pahimmin kärsineen latvan ja toivon, että se selviää.

Nyt pitäisi sitten totutella ajatukseen, etten asu enää yksin. Onneksi Mies joutuu olemaan aika paljon poissa kesäkuussa, joten saan (ja saamme) pehmeän laskun. Vähän jännittää, vaikka uskonkin lujasti, että meistä tulee onnellisia näin(kin).