Eläköön väliaikaiset poistomyymälät! Nanson karavaani pysäköi täksi viikoksi kaupunkiin, ja lempimerkkini seireeninkutsusta kaahasin paikalle suoraan töistä.

Yleensä ainakin täälläpäin firmojen väliaikaiset poistomyymälät ovat merkinneet jämäkokoja vuosia vanhoista mallistoista riistohintoihin. Tällä kertaa laatumerkki osoitti laatua tässäkin suhteessa, ja tarjolla oli valtava valikoima kokoja, värejä ja malleja. Ei tietenkään uusinta uutta, mutta ihan äsken ollutta, edelleen muodikasta. Sekosin.

Kiersin joka laatikon ja keräsin sylin täyteen sovitettavaa. Falisiteetit olivat rajoitetut, koska kyseessä oli todellakin väliaikainen myymälä, eikä paikalle oltu saatu edes vaatimattomimman kokoista peiliä. Hätä ei onneksi tullut neuvokkaan käteen, vaan hetken tilannetta pähkäiltyäni kaivoin digikameran laukustani ja kuvasin itseni joka vaatteessa (selittäen samalla hieman nolona kaikille muille yhteissovitushuoneessa kävijöille miksi kuvaan itseäni). Tietenkään postimerkin kokoinen kameran lcd-näyttö ei korvaa peiliä, mutta oli siitä apua vaatteen istuvuutta tarkastellessa. Lopullinen sovitus kotona osoitti jokaisen hankinnan onnistuneen.

Yleensä tunnen huonoa omaatuntoa, jos teen heräteostoksia ilman todellista tarvetta. Tänään sitäkään ei tullut, koska kassi täyttyi kotimaisista ja laadukkaista vaatteista, kaiken lisäksi pilkkahintaan. Ostin merinovillaisen villatakin, ruskean mekon (tulisipa jotkut yllättävät kesäjuhlat!), kauluspaidan, pari toppia ja trikoisen peruspaidan, joista maksoin yhteensä naurettavat 40€. Lupasivat loppuviikosta lisää tavaraa liikkeeseen, joten uusi sekoamiskierros on tulossa perjantaina.