Tämä littana jäi siis ainoaksi aikaansaannoksekseni Virkkausringin
Kesäkassitempauksessa. Vaan eipä tuo mitään, mullahan noita kasseja
riittää ja lisää voi virkkailla ilman virallista syytäkin. Yksi idea
onkin jo mielessä, mutta ensin pitää toteutella muita projekteja.
Laukku syntyi FritidsGarnista kutosen (jos oikein muistan) koukulla.
Mallina käytin S'n'B -Virkkaajan käsikirjan mallia, mutta silmukka- ja
senttimäärät sovelsin oman mieleni mukaan. Koristeet ovat osa
uniikkikappaleista siitä nappikokoelmasta, jonka löysin kirpparilta
alkukesästä. Vuori on jotain jämäkkää puuvillakangasta.
Ompeluhommat ovat jääneet säälittävän vähälle viime kuukausina. Mieli
kyllä välillä tekisi ommella, mutta sitten en vain saa aikaan. Viime
viikonloppuna aloitinkin tunikaa, mutta kangas ei laskeudukaan nätisti
ts. sauma venyttää ja kiemurtelee inhottavasti, joten en ole viitsinyt
tarttua työhön uudelleen.
Virkkuurintamalla sen sijaan muhii paljonkin ideoita, joista
kiireisimpinä pitäisi tehdä muutamia tuliaisia lokakuista Lähi-idän
reissua varten. Päätin, että tällä kertaa sikäläiset ystävät saavatkin
ihmetellä kotitekoisia lahjuksia. Ja toki aion (osittain niillä
suunnitelluilla tuliaisilla) osallistua Virkkausringin huomenna
alkavaan HuPo-tempaukseen.
Innostusta lisää se, että luulen vihdoinkin tajunneeni Salomoninsolmun
tekemisen salaisuuden, se kun on tuntunut täysin mahdottomalta ymmärtää
tähän saakka. Kiitos tästä kuuluu Erica Knightin Koukussa virkkaukseen
-kirjalle, jonka lainasin tällä viikolla kirjastosta. Siinä on kyllä
niin mainio kirja, että haluaisin sen mielelläni omaankin hyllyyni.
Sitten joskus, kun on rahaa.
Päätin
käyttää festarireissun yhteydessä tehdyltä kirpparikäynniltä ostamani
harmaan "mohair"kerän välipalatyöhön, Koukussa - Virkkaajan käsikirjan
Yhden kerän huiviin. Ensin täytyy ihmetellä itse lankakerää. En ole
koskaan nähnyt näin kauniisti kerittyä kerää. Sen kuvio tuli esiin kun
pintakerrokset oli virkattu pois tieltä.
Mies
katsoi minua kuin mielipuolta kun näytin sille tätä kerää ja selitin
miten kaunis se on. Ehkä täältä irtoaa enemmän ymmärrystä. :D
Huivi oli helppo ja vähätöinen, eli oikein sopiva meikäläiselle. Tosin
petyin ohjeeseen vähän. En ollut lukenut ohjetta aiemmin ollenkaan enkä
tarkastellut kuvaakaan tarkemmin, joten luulin, että huivia virkataan
poikkisuunnassa, ja se siis loppuu siihen kun lanka on juossut pois
kerältä.Eihän se niin toiminutkaan, vaan sain huonoine
arviointikykyineni jännittää langan riittävyyttä loppusuoralla, ja
jouduin purkamaankin yhden pylväskerroksen saadakseni langan riittämään
reunasimpukoihin huivin ympäri. Vaan mitäpä tuosta, lanka riitti
lopulta ja huivista tuli oikein mieleinen, ihan erilainen kuin mikään
muu huivini.
Leveyttä on n. 5-7 cm, pituutta sylimitalla arvioituna n. 180 cm,
huivin saa siis mukavasti monta kertaa kaulan ympärille. Lanka on Grace
Mohair-type -nimistä italialaista 85% akryyliä ja 15% villaa, ei siis
oikeasti mohairia vaan "mohairtyyppistä" systeemiä. Ihan hyvän
tuntuista käsiin silti. Langan iästä ei tietoa, mutta vyötteen ilmeen
perusteella veikkaan 70-80-lukujen taitevuosia.
Ohje siis kirjasta Amazing crochet lace, jonka esittelen tarkemmin tuoreessa Virkkausringin yhteisblogissa.
Lankana
on Onlinen Timona (60% merinovillaa, loput polyakryylia), jota meni
aika tarkkaan joko 300 tai 350g (en ole varma hukkasinko yhden
vyötteen). Ilmeisesti kirjassa käytetty lanka oli hieman paksumpaa,
sillä huivistani tuli halkaisijaltaan kymmenisen senttiä pienempi kuin
mallissa, vaikka käytin paksumpaa koukkua (ohjeen 5,5:n sijaan käytin
kuutosta).
Tein huivin pelkästään kaavion perusteella, kun en oikein ole
sanallisten ohjeiden kanssa sinut, varsinkaan englanninkielisten.
Mielestäni malli on kaunis, mutta totta puhuen vähän tylsä tehdä. Se
onkin lankatäydennyksen odottelun lisäksi syy siihen, että työ kesti
näin kauan valmistua.
Loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Tässä vielä vähän poseerausta. :)
Hitaasti
se valmistui, mutta valmistui sentään. Kunnon poseerauksia huomenna,
nyt Chrysanthemun Tea Shawl on vielä kiinni olohuoneen matossa
pingotuksessa.
Jep, kaikki keinot oli otettava käyttöön kun nuppineulat loppuivat. Pitänee ostaa niitä lisää.
...tulee aina yllätyksenä ja pyytämättä. Miksi tämä kesä olisi poikkeus?
Ainakin vahvaa bubbling under -väreilyä on havaittavissa kokoonpanossa nimeltä Lissut ja biisissään Pissikset. Katso vaikka video juutuubista, tai kuuntele maispeissistä.
Aivan hillitöntä! Tässä on nyt oivallettu itseironia ja toteutettu se
juuri oikealla tavalla - eli niin, että ensikatsomalla ei ole aivan
varma onko sitä. Oikein harmittaa, että olen ikäloppu
kahdeksankymmenluvulla syntynyt. Muuten ottaisin tämän ehdottomasti
ikäluokkani tunnariksi. Onnittelut teille, ysärilapset. Teissä on
potentiaalia! Pelastakaa maailma!
Levy-yhtiön sivuilta
lisätietoa. Kyseessä on muuten sama talli, josta pari suvea sitten tuli
yhtye nimeltä Martti Vainaa ja sallitut aineet, johon en ollut aivan
yhtä ihastunut.
P.S. Virkkuukoukku käy täällä laiskasti mutta varmasti, arki on raskas ja kiireinen.